Erikoislääkäri Mikkel Ibsen, vanhusten sairauksiin erikoistunut lääkäri, Ældrelægen.dk
Monet ikääntyneet kokevat yksinäisyyttä – mutta siitä puhutaan harvoin avoimesti. Joillekin yksinäisyys hiipii hiljalleen, toisille se voi iskeä äkillisesti, esimerkiksi puolison menetyksen jälkeen.
Työssäni vanhusten lääkärinä näen päivittäin, kuinka syvästi yksinäisyys vaikuttaa potilaitteni terveyteen – ei ainoastaan henkisesti vaan myös fyysisesti.
Ikääntymisen myötä arki muuttuu monella tapaa. Työelämä jää taakse, päivittäinen kanssakäyminen vähenee ja ystäväpiiri pienenee. Osalle perhe asuu kaukana, tai lapset ja lapsenlapset ovat kiireisiä omissa elämissään. Päivät voivat tuntua pitkiltä ja hiljaisilta.
Yksinäisyys ei aina tarkoita yksin olemista – on mahdollista tuntea olonsa yksinäiseksi myös muiden seurassa, jos läheisyys, yhteisöllisyys tai merkitykselliset kontaktit puuttuvat.
Yksinäisyys ei kuitenkaan ole pelkkä tunne – se on myös merkittävä terveysriski.
Tutkimuksissa on havaittu, että pitkään jatkuva yksinäisyys kuormittaa kehoa ja lisää sairastumisriskiä. Yksinäisyyttä pidetään nykyään yhtä vakavana riskitekijänä kuin tupakointia tai liikkumattomuutta. Se lisää muun muassa masennuksen, ahdistuksen ja muistiongelmien riskiä – ja siihen liittyy myös suurempi riski sairastua muistisairauksiin.
Näkymämme mukaan yksinäiset ihmiset kokevat useammin ruokahaluttomuutta, liikkuvat vähemmän ja heidän on vaikeampi huolehtia omasta hyvinvoinnistaan. Yksinäisyys voi siis helposti viedä kierteeseen, jossa sekä henkinen että fyysinen terveys heikkenevät asteittain.
Erityisesti suurten elämänmuutosten jälkeen – kuten puolison kuoleman jälkeen – yksinäisyyden riski on erityisen suuri. Tällöin ei menetetä vain läheistä, vaan usein myös tärkeä osa arkea ja omaa identiteettiä.
Tästä syystä yksinäisyys on otettava vakavasti ja nähtävä osana kokonaisvaltaista terveyttä.
Näillä keinoilla voi murtaa yksinäisyyden:
-
Puhu yksinäisyydestä
Ensimmäinen askel on kertoa tunteistaan – perheelle, ystäville tai lääkärille. Yksinäisyys on yleistä, eikä siitä tarvitse tuntea häpeää. -
Pidä kiinni arjen rytmistä
Vakiintuneet rutiinit ja pienet päivittäiset tekemiset antavat päiviin rakennetta ja mielekkyyttä. -
Hakeudu yhteisöihin
Osallistuminen yhdistyksiin, kerhoihin, liikuntaryhmiin tai yhteisiin ruokailutilaisuuksiin voi tehdä suuren eron – jo pienet säännölliset kohtaamiset auttavat. -
Ylläpidä kontaktia läheisiin
Soita perheelle tai ystäville – lyhyetkin keskustelut ovat tärkeitä. -
Yhdistä liikuntaa ja sosiaalista kanssakäymistä
Yhdessä tehdyt kävelyt, liikunta tai muut yhteiset harrastukset tukevat sekä fyysistä että sosiaalista hyvinvointia. -
Hyödynnä digitaalisia väyliä
Videopuhelut ja sosiaalinen media tuovat lisäyhteyksiä – erityisesti, jos kotoa poistuminen on hankalaa. -
Keskustele lääkärisi kanssa, jos tunnet mielialan laskevan
Yksinäisyydestä voi kehittyä masennus, johon on syytä hakea apua.
Tärkeintä on huomioida oma olo – ja toimia ajoissa. Yksinäisyys ei yleensä katoa itsestään, mutta pienilläkin teoilla voi olla suuri vaikutus.
Terveyttä ajatellessa puhumme useimmiten ruoasta, liikunnasta ja lääkkeistä. Yhtä tärkeää on kuitenkin sosiaalinen kanssakäyminen.
Kuten reagoimme kipuun tai sairauksiin, meidän tulisi reagoida myös yksinäisyyden tunteisiin. Se on tärkeä viesti siitä, että jotain olennaista puuttuu – ja siihen kannattaa tarttua.
